21.6.2004

Joensuun käräjäoikeuden tuomio 5.9.2002

Käräjäoikeus oli törkeää pahoinpitelyä ynnä muuta koskevassa asiassa määrännyt B:n puolustajaksi varatuomari, sittemmin asianajaja A:n. A oli käräjäoikeuteen jättämänsä laskun mukaisesti vaatinut valtion varoista palkkiota B:n puolustamisesta 3 828,30 euroa sekä korvausta matkakuluista 102,60 euroa lisättyinä arvonlisäveron määrillä.

Käräjäoikeus määräsi A:lle maksettavaksi palkkioksi 2 404 euroa sekä arvonlisäveron määrän 528,88 euroa, mutta hylkäsi vaatimuksen palkkiosta matka-ajalta ja matkakulujen korvaamisesta. Käräjäoikeus lausui perusteluinaan, että A:lla ei ollut oikeutta palkkioon Polvijärven ja Joensuun väliseltä matka-ajalta, koska Joensuu oli A:n oma tuomioistuinpaikkakunta. A:lla ei siten myöskään ollut oikeutta matkakulujen korvaukseen omalle tuomioistuinpaikkakunnalleen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Kalevi Julkunen ja lautamiehet.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 25.4.2003

Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden perustelut eikä muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Merja Vanala, Terho Turunen ja Jukka Turunen (eri mieltä).

Eri mieltä ollut määräaikainen hovioikeudenneuvos Jukka Turunen lausui, että puolustajan palkkiota määrättäessä sovellettavan oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 4 §:n 3 momentin mukaan matka-ajalta ei määrätä palkkiota, jos asia käsitellään avustajan omalla tuomioistuinpaikkakunnalla. Asetuksen 6 §:n 2 momentin mukaan palkkiot suoritetaan täysistä tunneista siten, että yhteenlaskettu matka-aika ja muu aika pyöristetään lähimpään täyteen tuntiin.

A piti toimistoaan Polvijärvellä, jossa käräjäoikeudella ei enää ollut istuntopaikkaa. Sen sijaan hänen toimistoaan lähin istuntopaikka oli niitä koskevan oikeusministeriön päätöksen (821/1993) mukaan Outokummussa, jota näin ollen oli Joensuun sijasta pidettävä A:n omana tuomioistuinpaikkakuntana. Näin ollen Polvijärven ja Joensuun väliseen matkaan kulunut aika tuli ottaa huomioon palkkiota määrättäessä.

A:lla oli oikeus saada asian hoitamisen edellyttämän kohtuulliseksi harkitun työmäärän perusteella palkkioksi käräjäoikeuden tuomiossa mainitut määrät 2 404 euroa ja lisäksi matka-ajalta 368 euroa eli yhteensä 2 772 euroa ja siitä menevän arvonlisäveron määrä 609,84 euroa.

Näillä perusteilla Jukka Turunen korotti A:lle puolustajan tehtävästä käräjäoikeudessa maksettavan palkkion 3 381,84 euroksi sisältäen arvonlisäveron määrän.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. A on määrätty puolustamaan B:tä, jota on ensin epäilty ja sittemmin syytetty törkeästä pahoinpitelystä ja törkeästä kuolemantuottamuksesta. Asiassa on kysymys siitä, onko A:lla oikeus saada palkkio siitä ajanhukasta, joka on johtunut hänen matkoistaan Polvijärvellä sijaitsevasta päätoimistostaan Joensuuhun, jossa on toimitettu sekä jutun esitutkinta että käräjäoikeuden istunnot. Lisäksi kysymys on siitä, onko A:lla oikeus saada korvaus näistä matkoista johtuvista kuluistaan.

Palkkio matkoista johtuvasta ajanhukasta

2. Tässä asiassa sovellettavan oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 10 §:n (107/1998) mukaan puolustajalle maksetaan palkkio ja korvaus kuluista noudattaen soveltuvin osin, mitä maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 15 §:ssä ja 16 §:n 1 ja 3 momentissa säädetään avustajan palkkioista ja korvauksista. Mainitun 15 §:n 1 momentin (105/1998) mukaan avustajalla on oikeus saada valtion varoista kohtuullinen palkkio työstään ja ajanhukasta sekä korvaus tarpeellisista kuluistaan. Palkkiota ja kulujen korvausta määrättäessä on niiden määrään vaikuttavana seikkana otettava huomioon muun muassa se, onko ollut erityisiä syitä määrätä avustaja tuomioistuinpaikkakunnan ulkopuolelta. Yleisen oikeusavun ja maksuttoman oikeudenkäynnin palkkioperusteista annetun asetuksen (359/1998, jäljempänä palkkioasetus) 4 §:n 4 momentissa (352/2001) on puolestaan määrätty, että matka-ajalta ei määrätä palkkiota, jos asia käsitellään avustajan omalla tuomioistuinpaikkakunnalla.

3. Maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 15 §:n 1 momentin esitöistä ilmenee, että avustajaksi olisi pääsääntöisesti määrättävä tuomioistuinpaikkakunnalla vakinaisesti asianajoa harjoittava lakimies. Jos avustajaksi määrätään muualta kuin tuomioistuinpaikkakunnalta oleva lakimies, palkkio maksettaisiin ottamatta huomioon tämän matkaan kulunutta aikaa, paitsi jos olisi erityisiä syitä korvata myös matkaan kulunut ajanhukka (HE 185/1992 vp s. 2 - 3). Sääntelyn tarkoituksena siis on, että ainoastaan muualla kuin tuomioistuinpaikkakunnalla toimivalla avustajalla on oikeus saada palkkio matka-ajalta ja ainoastaan silloin, kun hänen määräämiselleen avustajaksi on ollut esimerkiksi asian laadun vuoksi erityisiä syitä.

4. Joensuun käräjäoikeuden istuntopaikat ovat Joensuun lisäksi Ilomantsissa, Kiteellä, Outokummussa ja Tohmajärvellä. Asianajaja A:n päätoimisto sijaitsee Polvijärvellä noin 45 kilometrin päässä Joensuusta. Lisäksi hänellä on sivutoimistot Liperissä ja Outokummussa. Toimistojen sijaintiin nähden A:n on katsottava harjoittavan vakinaisesti asianajoa Joensuun käräjäoikeudessa ja siten maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 15 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla tuomioistuinpaikkakunnalla toimivana asianajajana. Palkkioasetuksen 4 §:n 4 momentin säännös näyttäisi siis johtavan siihen, että A:lla ei olisi oikeutta saada palkkiota matka-ajaltaan.

5. Käräjäoikeuksien tuomiopiirien laajentamisen ja istuntopaikkojen vähentämisen takia erityisesti harvaanasutuilla alueilla tuomioistuimessa vakinaisesti asianajoa harjoittavan asianajajan toimisto saattaa sijaita kaukanakin tuomioistuimen istuntopaikasta. Jotta ihmiset olisivat oikeudenhoidossa tosiasiallisestikin yhdenvertaisia, on tärkeää, että asianajopalveluja on saatavilla mahdollisimman laajasti maan eri osissa ja myös paikkakunnilla, jotka tuomiopiirien laajuuden vuoksi sijaitsevat kaukana istuntopaikoista. Tähän nähden palkkioasetuksen 4 §:n 4 momenttia ei sen sanamuodosta huolimatta ole syytä tulkita siten, että kenelläkään tuomioistuimessa yleisesti asianajoa harjoittavalla hänen toimistonsa sijaintipaikasta riippumatta ei olisi oikeutta matka-ajalta maksettavaan palkkioon.

Johtopäätös

6. A:n harvaanasutulla alueella pitämän päätoimiston ja käräjäoikeuden Joensuun istuntopaikan välinen matka on noin 45 kilometriä ja matka-aika on A:n ilmoituksen mukaan noin tunti. Matka-ajan pituus huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että A:lla edellä lausutun perusteella on oikeus palkkioon matka-ajalta käräjäoikeuden pääkäsittelyyn kuten myös Joensuussa toimitettuun esitutkintaan. Tästä seuraa, että myös A:n matkakulut on korvattava.

Maksettavat palkkiot ja korvattavat kulut

7. A:lla on oikeus saada valtion varoista palkkio matka-ajalta puolustajantehtävistä esitutkinnassa sunnuntailta 6.1.2002 kahdelta tunnilta laskun mukaisesti 200 euroa, 9.1.2002 tunnilta 67 euroa, 10.1.2002 kahdelta tunnilta 134 euroa ja 14.1.2002 kahdelta tunnilta 134 euroa sekä matka- ajalta käräjäoikeuden pääkäsittelyyn 26.8.2002 kahdelta tunnilta 134 euroa eli yhteensä 669 euroa lisättynä arvonlisäveron määrällä. Vaatimukset yli 67 euron tuntipalkkioista sunnuntaita lukuunottamatta hylätään lakiin perustumattomina ja vaatimus matka-ajan korvaamisesta 10.1.2002 kaksi tuntia ylittävältä osalta hylätään, koska A ei ole esittänyt selvitystä siitä, että useampi matka saman päivän aikana olisi ollut tarpeen tehtävän hoitamiseksi.

8. Muilta osin Korkein oikeus hyväksyy hovioikeuden palkkioratkaisun.

9. A:lla on oikeus saada korvaus matkakuluista 9.1.2002 90 kilometriltä, 10.1.2002 90 kilometriltä ja 14.1.2002 45 kilometriltä eli yhteensä 85,50 euroa lisättynä arvonlisäveron määrällä. Vaatimus matkakulujen korvaamisesta 10.1.2002 90 kilometriä ylittävältä osalta hylätään, koska A ei ole esittänyt selvitystä siitä, että useampi matka saman päivän aikana olisi ollut tarpeen tehtävän hoitamiseksi.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan. Valtion varoista maksetaan asianajaja A:lle palkkioksi puolustajantehtävästä käräjäoikeudessa käräjäoikeuden ja hovioikeuden määräämien palkkioiden lisäksi 669 euroa ja korvaukseksi matkakuluista 85,50 euroa eli yhteensä 754,50 euroa sekä arvonlisäveron määrä 165,99 euroa, kaikkiaan 920,49 euroa. Määrät jäävät B:n taloudelliset olot huomioon ottaen valtion vahingoksi.

Muilta osin hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Leif Sevón ja oikeusneuvokset Erkki-Juhani Taipale, Gustav Bygglin, Pertti Välimäki ja Juha Häyhä. Esittelijä Marja Kekäläinen.